.

Viime sunnuntaina oli sit se Vaasan koiranäyttely, ja Hertan kanssa sinne suunnistettiin. Lauantaina puunattiin ja putsattiin, pestiin tassuja joka ulkoilukerran jälkeen ja lapsetkin olivat kaikki harjat kädessä. Illalla sitten muistutettiin mieleen vähän näyttelyasentoa, juoksua ja hampaiden katsomista, ja Hertta oli vähän alamaissa ja teki kaikki käsketyt jutut ilman pelleilyjä, ja kävi sitten mielessä että onkohan tyttösellä kaikki hyvin. Koko ajan nyt mietiskelen ja seurailen koiria ja niiden olemuksia, kun Wallun kävi niin huonosti, siitä on niin paha mieli vieläkin. Mutta jokatapauksessa Hertta jätti vielä iltaruokansakin puoliksi syömättä ja vähän jo huoletti. Mut koitti aamu ja Hertta oli oma itsensä ja ajattelin et lähdetään nyt katsomaan vaasaan miten käy.
Näyttelypaikalle saavuttiin ja oikean kehän reunalle mentiin seisoskelemaan ja oli vain yksi huoli...missä kaikki leonbergit on? Uroksien kehä olis pitäny jo olla menossa. Höh! no kysyttiin sit siitä kehän 13 sihteeriltä ja se opasti meidät kehälle 11. No eipä näyttäny nekään leoilta. Alko jo hiukan ottaa nuppiin että mitä peliä tää nyt oikeen on. Nähtiin sitten toinen leon omistaja joka kerto että aikoja oli muutettu ja leot on jo arvosteltu. Voi voi voi voi kun alko jurppimaan. No käytiin sit infossa kysymässä ja siellä sit neuvottiin et tuomari kyllä arvostelee koiran jos niin halutaan. No haluttiinhan me. Meillä ei ollut tietoa että tuhkapilven aiheuttamat ongelmat olivat muuttaneet myös näyttelyiden järjestelyjä, mutta kuinkas sitä tuomarit lentää jos ei koneet lennä. Enkä sitten sähköpostiani ollu lukenu vaikka olihan siitä sinne ilmotettu. Siinä sit odotellessa käveltiin hallia ympäri ja yhtäkkiä meijän Hertta päätti päästää sit ainakin 2 päivän pazkat sinne lattialle. Että selvishän se sit et miks meijän Hertta oli vähän outo edellispäivänä. Onneks oli useampi kakkapussi mukana ni sai heti kerättyä kaikki pois ettei mitää partiota tarvinnu jäädä odottelemaan. Yksi pikkulapsi sattui sit kulkemaan siitä ohi isänsä kanssa ja tokaisi: Isi, hyi että täällä haisee! :) Vähän hävetti mut minkäs teet...Hertalla oli hätä ja thats it! Sen jälkeen Hertasta tuli oma normaali itsensä. Ei onneks ollu sen vakavampi juttu!
No sit olikin sen arvostelun aika, Hertta käyttäytyi mallikkaasti, hampaiden katsominen tuotti odotetusti vähän rimpuilemista mut paremmin meni kun muulloin. Tuomarina oli Marianne Holm ja arvosteli Hertan näin:
Hyvin kehittynyt, tasapainoinen, suuri, voimakas juniori. Ihanailmeinen pää. Hyvät korvat. Erinomainen kaula. Tilava, oikeamuotoinen runko. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvät käpälät. Vaivaton ravi, mutta nostaa häntää vielä varsin korkealle. Hyvin lupaava. EH tuli! :) Jes! Ja sitten kotia kohti! Loppujen lopuksi kaikki meni siis hyvin vaikka myöhästyttiinkin kehästä, ja tuleehan noita uusia näyttelyitä! :)

Eilen torstaina sain mukavan puhelun Hertan Elmo-veljen emännältä. Elmo oli emäntänsä kanssa ohikulkumatkalla ja pysähtyivät sitten meillä hetkeksi leikkimään. Voi sitä riemun määrää kun oli Hertallakin leikkikaveri, joka oli tarpeeksi iso, ettei jäänyt jalkoihin.:) Elmo kävi tutustumassa meidän vasikoihin ja tukkalehmiinkin. =) Yritimme räpsiä kuvia sisaruksista, mutta meno oli aikas vauhdikasta, mutta laitan muutaman suht onnistunenn kuvan tännekin nähtäväksi. Kyllä oli onnenpäivä! Kiitos Elmo ja Minna vierailusta ja nähdään taas! :)